Kirjoitukset avainsanalla ‘retkeily’

19.9.2011 20:50

Hui hai Hiisi

Aurinkoisessa syyssäässä ajelimme latuyhdistyksen porukalla päiväpatikkaan Hiidenportin kansallispuistoon Sotkamoon.

Kauniiden maisemien lisäksi pongasimme auton ikkunasta kurkia, kauriita ja kolme komeaa ukkometsoa tien ravissa.

Palolammen lähtöpaikalla nostimme reput selkään ja suunta kohti mahtavaa rotkoa.

Suomi on kauniita retkikohteita pullollaan ja yksi vaikuttavimmista on varmasti Hiidenportin suuri rotko.

Ruskavärien komistamat suoalueet ylitimme pitkoksia pitkin pysähtyen välillä kuvaamaan maisemaa ja poimimaan puolukoita sekä mustikoita.

Tulistelupaikaksi olin valinnut Kitulanlammen laavun joka on mielestäni yksi kauneimmista tulipaikoista!

Kahvipannu tulille ja eväät esiin. Kyllä ulkona ruoka maistuu taivaalliselta!

Patikkamme jatkui Kovasinvaaran vanhan asuinpaikan kautta.

Suuret kivikasat kertoivat omaa tarinaansa kaskeamisesta. Ennen ei eilistä leipää heitetty roskiin niin suuren työn takana sen pöytään saaminen oli!

Pian saavuimmekin jo takaisin autoille ja retkeen tyytyväinen patikkaporukka lähti kotia kohden.

Syksy on mitä mainiointa retkeilyaikaa!

Pauliina

23.8.2010 10:39

Retkellä Nuuksiossa

Viimein minä, paljasjalkainen etelän (Helsinki, Espoo) ihminen, sain itsestäni irti ja pääsin retkeilemään Nuuksion kansallispuistoon.

Meno Nuuksioon toteutui vihdoin siksi, kun lupasin ulkomailla asuvalle ystävättärelleni synttärilahjaksi retken lähiluontoon.  Siis retkelle oli monta syytä. Epäitsekäs ja itsekäs!

Suunnitelmissamme oli palkata opas mukaan. Jottemme eksyisi ja osaisimme toimia, jos kohtaisimm karhun ym. eläimen.

Opas kertoi, että Haukkalammen luona, jonne Metsähallitus hienosti ohjaa luonnossa kulkijat, on lähireitit niin hyvin merkitty, että mekin pärjäisimme ilman opasta.

Kävelimme 4 km Haukankierroksen ja 2 km Punarinnan kierroksen ja tunnelma oli mahtava.

Luimme karttaa ja opasteita ansiokkaasti, söimme eväät jylhän kallion päälla ja nautimme. Emme eksyneet.

Nuuksion maaston jylhyyttä ei turhaan kehuta. Ja nyt kynnys lähteä kansallispuistoon on matala.

Suunnitelmissa on seuraavaksi tammikuussa lumikenkäretki oppaan kanssa kansallispuiston syrjäosaan, reitittömälle alueelle.

Luonnossa kulkeminen kannattaa aina, virkistys- ja kunnonkohotuksen positiivista piikkiä ei saa muulta niin helposti ja edullisesti.

Päivi, 5-kymppinen

7.7.2010 17:07

Leirielämää

Suomen Ladun leiripäivät vietettiin kauniilla Suomussalmella viime viikonloppuna.

Sää suosi telttailua ja vaelluskisaa johon otin osaa latuyhdistyksen joukkueessa. Vaelluskilpailussa testataan joukkueen erätaitoja sekä luonnontuntemusta.

Kisassa edettiin suunnistaen tehtävärastilta toiselle. Rasteilla oli joitain kirjallisia kysymyksiä sekä päästiin näyttämään käden- sekä ensiaputaitoja.

Meidän latuyhdistyksestä oli joukkue mukana vaeltamassa ensimmäistä kertaa. Mukavat muistot saatiin mukaan vaikka loppumatkasta tuntui jo puhti loppuvan!

Maasto oli erittäin monipuolista, kaunista kangasmaastoa, suota sekä taimistoa. Viimeisellä suopätkällä oli todella märkää ja jalat kastuivat kun vaelluskengän varsi hörppäsi vettä!

Mukana joukkueilla oli edeltä määrätyt varusteet joihin kuului esimerkiksi puukko ja kirves, kynä sekä ensiapuvälineet.

Heti ensimmäisellä rastilla puukotin palan pois sormesta mutta onneksi mukana olleista ea- välineistä sain laastarin sormeen ja pääsin jatkamaan puukon kanssa tuhertamista.

Lähes viiden tunnin rivakan metsäkeikan jälkeen oli ihanaa päästä suihkuun ja syömään!

Kisa antoi kyllä taas retkeilyintoa! Pitäisi vaan useammin ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä retkelle!

Parasta kuitenkin leiripäivillä oli tuttujen tapaaminen! Ympäri Suomea on tullut ystäviä joita tapaa oikeastaan vain leiripäivillä.

Mukavaa oli yhdessä tuumia rastitehtävien oikeita vastauksia ja kerrata päivän kulkua.

Yhdessä vietettiin iltaa tanssien ja rupatellen. Rakastan tanssimista! Hieno tapahtuma jossa voi yhdistää kaksi suosikkilajia, retkeilyn ja tanssin.

Viikonloppuna kyllä irrottautui arkirutiineista täysin. Tuntui kuin olisi ollut reissussa pidemmänkin aikaa!
 Pauliina

27.6.2010 10:32

Luonnon lumoissa

Ihana kesäilta, aurinkoinen ja täynnä vahvaa kesän tuoksua!

Kuin kevään linturetkelle kannattaa nyt lähteä kasviretkelle bongaamaan monia luonnonkukkia.

Jo nyt Juhannuksena löytyy luonnosta paljon kukkivia kasveja ja tietysti erilaiset heinät, sarat ja saniaiset.

Juhannuspäivän grillausherkkuja oli hyvä sulatella leppoisalla kävelyllä, tuijotellen tienvarsia ja muistellen kasvien nimiä.

Minun peruskouluaikanani ei tarvinnut kasveja sen kummemmin opetella saati kerätä kasviota. Nyt aikuisijän opiskelussa pääsin keräämään 80 kasvin kasvion. Se oli hienoa puuhaa!

Ihan pakon sanelemana sai unohtaa muut työt ja luuhata luontoa kasvion kanssa!

Tutuksi tuli monia uusia kukkia ja heiniä, saroista puhumattakaan.

Nyt yritän ylläpitää opittua ja oppia muistamaan uusiakin kasveja.

Eri violetin sävyissä kukkivat metsäkurjenpolvet ovat nyt kukkeimmillaan, koiranputket, harakankellot ja ojakellukat kukkivat ojanvarsilla kauniina.

Viimekesänä löysin peltotien varresta harvinaisiksi käyneitä hirvenkellon komeita ja korkeita kukkia. Ilokseni samasta paikasta löytyi niiden nuppuja taas!

Puronvarren majesteettiset kotkansiipisaniaiset ovat jo avautuneet ja kaunis heinä nuokkuhelmikkä lumoaa kauneudellaan!

Paljon on kukkia vielä avautumatta joten kasviretkiä kannattaa tehdä läpi koko kesän!

Suomen luonto on uskomattoman monipuolinen ja kaunis! Samalla tulee hoidettua omaa terveyttään rauhallisella liikunnalla ja rentouttavalla, aistejä ärsyttävällä tavalla.

Pauliina

21.5.2010 19:55

Retkussa retkeilyyn

Retkeilyssä on sitä jotain! Tärkeintä ei ole nopeasti perille pääseminen vaan matka itse.

Vielä kun retken saa jakaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa on se yhtä juhlaa, kelistä riippumatta.

Aina löytyy jotain nähtävää ja tutkittavaa jonka haluaa jakaa toisen kanssa.

Koulun kolmipäiväinen kevätretki suuntautui Kolin maisemiin. Mikäpä oli liikkua kansallismaisemassa kun lämmin sää räjäytti esiin monenlaisia kasveja ja puihin lehdet. Lintukuoro lauloi ja aurinko helli helteellä.

Retkellä ei saa olla kiire tai liian tiukka aikataulu. Mekin etenimme rauhallista tahtia välillä huilaten ja maisemaa ihaillen.

Erilaisten luontoaiheiden mukaan nimetyt polut antoivat tietoa niin kasveista ja geologiasta kuin meidän alastamme luonnon ennallistamisesta sekä sen monimuotoisuudesta.

Mukavaa oli porukalla tunnistaa maasta työntyviä kasvien alkuja ja ihailla hyvin hoidettuja perinnebiotooppeja.

Tärkein retkeilyväline ovat hyvät kengät. Ne eivät tarvitse olla kaupan kalleimmat vaan kunnolla jalkaan sopivat. Muita varusteita voi sitten hankkia myöhemmin vaikka alennusmyynneistä.

Aina ei tarvitse lähteä Lappiin asti. Omalta seutukunnalta löytyy varmasti mielenkiintoista nähtävää vaikka päivä- tai viikonloppuretkelle. Sitten kun kokemusta karttuu voi suunnata pidemmälle reissulle kaikki varusteet mukana kantaen.

Eri luonnon- ja kansallispuistoista on helppo aloittaa retkeily. Reiteistä löytyvät hyvät kartat ja ne on luokiteltu vaikeusasteen mukaan. Huonompikin suunnistaja pärjää varmasti sillä reitit ovat yleensä hyvin merkityt.

Retken kruunaavat eväät! Ulkoilmassa ja liikunnan jälkeen ruoka maistuu liiankin hyvin! Elävällä tulella valmistettu ruoka savuaromeineen on yksi retkeilyn kohokohdista, nuotiokahveista puhumattakaan!

Meillä oli upea reissu! Päätimme aloittaa vuosittaiset tapaamiset retkeilyn merkeissä. Siinä tulee pidettyä yhteyttä toisiin ja tutustuttua uusiin kohteisiin eri puolella Suomea.

Viikonlopunkin reissussa kerkiää hyvin päivittää toisten puuhailut ja parantaa maailmaa oikein urakalla.

 Pauliina

5.3.2010 15:31

Muatiainen ja mehtäläinen

Nuo kaksi termiä kuvaavät minua oikein hyvin! Olen 41 vuotias maalla asuva aikuisopiskelija ja maatilallinen. Kun siihen lisätään äiti sekä latuyhdistysaktiivi on kattaus aika valmis.

Liikunta on ollut elämässäni mukana lapsesta asti, lähinnä nautiskeluna ja mukavan puuhailuna kuin kilpailuun tähtäävänä treenaamisena.

Aikuisikään kestänyt hevosharrastus toi mukanaan monenlaisia tapahtumia ja seikkailuita lähimetsistä raviradoille.

Luonto ja luonnossa liikkuminen ovat tärkeitä minulle. Lähimetsää tulee koluttua niin lumikengin talvella kuin sauvojen kanssa kesällä.

Tuntuu että luonnosta saa voimaa ja siellä rauhoittuu kaiken tohinan keskellä. Siellä saa ajatella omiaan ja ajatukset selkeytyvät monta kertaa. Luonnossa kaikella on paikkansa ja tarkoituksensa.

Olen retkussa retkeilyyn , se sai minut liittymään latuyhdistys Juankosken Kuntoilijoihin. Pian kymmenvuotinen latu-ura on tuonut mukanaan uusia liikuntamuotoja ja ihania samanhenkisiä ystäviä.

Yhdessä liikkuminen ja puuhaaminen on ollut minulle kotona työskentelevälle tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen lähde. Kun samat päivärutiinit toistuvat jää helposti jumiin samoihin kaavoihin ja ajatuksiin.

Liikuntatapoja on tullut järisytettyä melonnan, kyykän ja kirkkovenesoudun opettelulla.

Varsinkin melontaan innostuin kovasti – se sopii minun vartalolle! Kesäillan mitä parhain nautinto on melontalenkki järvellä, tarkkailla lintuja ja vesikasveja aivan vedenpinnan tasolta!

Kyykkä tuo Karjalainen perinnepeli on mahtava käden ja silmän yhteistyön harjoittaja ja ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma.

Pelaamme kesällä kerran viikossa ja osallistumme sitten latualueen kilpailuihin vaihtelevalla menestyksellä.

Kyykkää ei voi ottaa liian vakavasti! Alkukesän heitot lähtevät minne sattuu ja osumatarkkuus kyykkiin on hakusessa, todella!

Kaiken kaikkiaan liikunta tuo hyvää oloa. Seuraa silloin kun on sitä tarpeen ja omaa rauhaa kun siltä tuntuu. Suurista metsistä.

Pauliina, 4-kymppinen