Kirjoitukset avainsanalla ‘venyttely’

14.12.2010 15:20

Pakkastalvea

Pitelee topakkaa pakkasta.

Ulkoliikunta on jäänyt pidennettyyn postinhakulenkkiin. Pakkanen iskee poskiin ja nenään täysillä vaikka muuten hyvin tarkenisikin.

Tuplaturkkinen lapinkoira ei parinkymmenen asteen pakkasesta vielä hätkähdä! Naama kuurassa se pomppii edellä tutkien jänisten ja oravien kurvailujäljet tarkkaan.

Viikolla sentään sain aikaisiksi käydä talven ensimmäisellä lumikenkäilyllä. Lunta on täällä vieläkin aika vähän mutta puuterihankea riitti hyvin kenkäilyyn.

Kolusin metsän laitaa etsien sopivaa kuusta Jouluksi. Pari mukavaa ehdokasta löytyikin vaikka tanakalla koristelullahan saa kauniin enemmän metsänhoidollisestakin kuusesta.

Huuruiset puut ja valkoinen hanki nostattaa joulutunnelmaa todella! Kun saa vaan itsestään niin paljon irti jotta vatuloi tarpeeksi kerroksia päälle niin ulkoilu tuntuu kyllä hyvälle.

Kunnon hikoiluliikunta jää näillä pakkasilla pariin sulkapalloilukertaan viikossa.

Pelitaitoni on kyllä kehittynyt ihmeesti! Enää ei tule niin paljon hutilyöntejä ja syötötkin sattuu jo oikeaan ruutuun.

Viimeksi saatiinkin hyvät pelit aikaisiksi ja seuraavana päivänä oli selkä- ja pakaralihakset aika tiukalla. Venyttely jäi väliin tietysti vaikka paita märkänä pelattiinkin!

Nyt pitänee keskittyä hyötyliikuntaan joulusiivouksen merkeissä. Ihanaa että pian on Joulu!

Pauliina

24.7.2010 14:37

Jumissa

Kyllä on ollut kuumaa!

Auringossa vietetyn liikunnallisen työpäivän jälkeen ei ole enää tehnyt mieli liikkumaan. Hyvä kun on saanut juotua ja levättyä tarpeeksi!

Nyt on olo kuin rautakangella. Lihakset ovat aivan jumissa.

Lämpö varmaan piti lihakset notkeina mutta nyt ilman viilistyttyä jalkojen lihaksia särkee ja liikkeellelähtö on kankeaa sekä nykivää.

Nyt on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja venytellä, pitkään ja rauhassa!

Kantapää ei mene lähellekkään pakaroita reittä venytettäessä. Lonkankoukistajat ovat aivan jumissa ja lonkkia tuntuu särkevän koko ajan.

Toistan samat varovaiset venytykset monta kertaa päivässä, keskittyen reisiin, lonkankoukistajiin ja pakaroihin.

Pikkuhiljaa jumit antavat myöden ja lihasten pakotuskin vähenee.

Tästä täytyisi tehdä työpäivän jälkeinen rutiini eikä antaa sohvan houkutukselle heti periksi.

Vaikka tietää venytyksen hyödyn ei vaan ole saanut itseään liikkeelle ja antanut kotitöidenkin olla tärkeämpiä kuin itsestä huolehtimisen.

Mutta nyt on ryhdistäydytty ja ihanaa kesää on vielä jäljellä niin liikkumiseen kuin nautiskeluunkin.

 Pauliina

14.5.2010 14:56

Savotassa ja pelien pyörteissä

Keväällä on töitä enemmän kun kerkeää tehdä. Liikunta painottuu hyötyliikunnan ja ruumiillisen työn tekemiselle.

Onneksi työt ovat ainakin lihaskuntoa kasvattaa hommaa joten huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea.

Olin halkosavotassa. Talven myräkät olivat kaataneet mökkitontilta pari isoa kuusta jotka nyt sahasin ja haloin saunapuiksi.

Rankkaa puuhaa, kyllä metsureille täytyy nostaa hattua! Työasennot eivät ole helpoimmasta päästä ja sahakin painaa, varsinkin loppupäivästä yllättävän paljon.

Piti muistaa nostaa jaloilla ja jännittää mahamakkaroita selän tueksi. Illalla ei tarvinnut unta houkutella, olin aivan poikki!

Aamulla selkä tuntui oudon lyhyeltä ja päivä pitikin aloittaa lihasten rauhallisilla venyttelyillä.

Kesä on jo ihan ovella ! Ulkona tuoksuu multa ja ruoho, käki kukkuu ja navetan räystään alla pesivät haarapääskyt ovat tulleet. Ihanaa kun tulee kesä!

Latuyhdistyksen kesäinen kerran viikossa tapahtuva kyykän peluu alkoi eilen. Kyllä oli heittojen suunta hukassa! Karttu lensi aina ohi kyykkien, onneksi sentään loppuajasta alkoi heittorytmi löytyä ja pari kunnollista osumaakin tuli.

Liekö syynä ollut savotan jälkeinen lihasten kipeytyminen tai varmaan vaan harjottelun puute pitkän talven jälkeen.

Kyykässähän yritetään puisella mailalla, kartulla heittäen saada pieniä puupalikoita, kyykkiä ulos pelialueelta. Kyykkä kilpailussa pelataan henkilökohtaiset, pari- ja joukkuepelit. Me pelailemme vaan kaikki yhdessä, ihan rennolla meiningillä, välillä tarinoiden ja maailmaa parantaen.

Ehkä sitä ensikerralla osuu jo paremmin, toivotaan niin.

Lasten kanssa pelattiin pesäpalloa. Kolmesta hyvästä osumasta vaihdettiin lyöjää, lukkaria ja kiinniottajaa. Mukavaa oli verestää vanhoja oppeja!

Alakoulussahan sitä pesistä pelattiin paljon, välitunnitkin. Muistan kun yläkoulun ensimmäisenä  päivänä luokanvalvojamme sanoi että nyt ei sitten välitunnilla enää mitään juoksennella tai pelata, ollaanhan sitä yläasteella! Eikä sitä sitten mitään liikuttu, notkuttiin vaan välitunnit.

Tänäpäivänä on onneksi jo toinen käytäntö ja oppilaita rohkaistaan liikkumaan mahdollisemman paljon.
 Pauliina