Aiemmat kirjoitukset - Lokakuu, 2009

28.10.2009 8:34

Ratuleipää

Oliko se Ruotsin viime kesäinen matka, vai mikä sai minut pysähtymään näkkärihyllyn eteen. Ruotsihan on näkkärien luvattu maa, mutta Suomi tulee heti perässä. Katsokaapa hyvin varustetun ruokakaupan hyllyjä: muodoissa on valinnanvaraa, mutta niin on mausteissakin.

Perusvanikka, ankeahko mutta perin kuitupitoinen leipä, on toki arvo sinänsä, mutta erilaiset herkkunäkkärit ja keksiset kyllä nostavat koko leipälajin tähän päivään.  On seesaminsiemenillä, kaurahiutaleilla, myslisekoituksella ja ties millä jyväsillä koristettuja ja maustettuja laatuja.

Yksin tai kaksin elävän ruokakaappiin näkkäri sopii hyvin, sillä paketti kestää pitkään eikä kuivahda päivässä niin kuin kaupan vaaleat pullamössöt. Perusnäkkärini on Vaasan Pieni ja pyöreä näkkäri, uusi löytöni ovat Kantolan Valitut, hienot ruiskeksit, jotka sopivat mainiosti juustopöytään; Pohjolan vastaisku englantilaisille crackereille. Ryvitan Sunflower Seeds & Oats on ruotsalaisen makea mutta herkullinen.

Nuo vierasperäiset nimet kertovat omaa kieltään siitä, miten näkkärin mainetta koetetaan muodistaa, mutta väliäpä hällä, jos kokeilu onnistuu. Mitä muistoja sinulla on näkkäristä, mikä on oma suosikkisi?

23.10.2009 16:19

Terveiset rakkauden illasta

Oli vaikea arvata, montako ihmistä kiinnostaa aikuinen rakkaus ja erotiikka.  Me järjestäjät,  ET-lehden, Pfizerin ja NovoNordiskin  edustajat pohdimme etukäteen, onko aihe sellainen,  että jos asia on kunnossa,  se ei  kiinnosta. Ja jos ihmisellä, naisella tai miehellä, on ongelmia, tullaanko sitä julkisesti pohtimaan.

Huihai, vieraita oli paljon. Moni tuli puolison kanssa, mutta vielä useampi yksin. Keskustelu oli avointa ja rehellistä. Naisia askarruttivat vaihdevuosien tuomat hankaluudet, estrogeenihoidon aloittaminen ja lopettaminen sekä kuivuusongelmat –  mutta myös se, miten oman miehen saisi lääkäriin. Miehet puhuivat testosteroni- ja potenssihoidon mahdollisista riskeistä.

Vanhenevan kehon muutokset voivat olla miehelle järkytys, haluttomuus yllättää ennen niin virkeän naisen, ja molempien mieli suuntautuu ehkä aivan muihin asioihin kuin sänkyelämään.  Silti jokainen toivoo sisimmässään, että kumppanin kanssa voisi yhä olla sama mutkaton yhteys kuin ennen, silloin nuorempana.

Erikoislääkäri Pirkko Brusila kertoi, miten tavanomaisia seksuaaliset häiriöt, kuten haluttomuus, orgasmin puute, onnistumispaineet jne. ovat joka iässä, mutta kyllä ne hiljalleen yleistyvät iän myötä.  Onko luonto asian niin järjestänyt, mutta kun suvunjatkaminen ei enää ole ajankohtaista, rakkaus ja rakastelu eivät pyöri enää mielessä samalla tavalla kuin parikymppisenä.  Häiriöiden syyt ovat kuitenkin paljon moninaisempia kuin vanheneminen. Nuoruuden ikävät kokemukset, ympäristön seksuaalikielteisyys tai silkka hyväksikäyttö jäävät mieleen loppuiäksi. Osan selittää  sukupuolihormonien nopea väheneminen naisilla tai hidas hiipuminen miehillä, mutta vielä tavallisempi syy piilee – parisuhteessa.

Joskus puolisoiden välillä voi olla joku kolmas: rinnakkaissuhde, mutta myös alkoholi, työ tai intohimoinen harrastus.  Brusila kertoi, miten hätkähdyttävän usein ikääntyvän pariskunnan välillä on keskinäinen sota ja halveksunta. Siinä on vaikea nähdä enää sinä mukavana kaverina tai tyttönä, johon kerran ihastui. Tässä kuitenkin olisi se kanava toisen luo: arvostuksen ja ihailunkin palauttaminen.

Pirkko Brusila sanoi, että nainen virittyy tunnelmasta ja kiintymyksen tunteesta. Ei eläinmaailmassakaan uros voi noin vain ottaa naarasta, täytyy nähdä vaivaa ja luoda yhteys.  Erikoislääkäri Vesa Nurmenniemi sanoi, että suorituskeskeiselle miehelle on tärkeä antaa tunnustusta “hyvästä työstä”. Moniko nainen sen muistaa  sanoin tai teoin? Puhumaan kannustivat molemmat esiintyjämme.

Salillinen ihmisiä istui tiiviisti pari tuntia hämärtyvässä Oulun illassa.  Olisitpa ollut mukana! Kaksi tapahtumaa on jäljellä, ehkä ehdit niihin, pääsy on vapaa. Ensi torstaina 29.10. tapaamme Tampereella Plevnassa, Helsingissä tiistaina 2.11.  Biomedicumissa HYKSin alueella. Tervetuloa!

4.10.2009 21:17

Rakastan ruoanlaittoa!

Keksin miehelle ja itselleni omalaatuisen mutta herkullisen alkupalan lauantai-illan aterialle. Jääkaapissa oli pieni pala Aura-juustoa, kaapissa muutama herkkunäkkäri (ruista ja päällä kurpitsansiemeniä). Panin ainekset tehosekoittajaan ja muotoilin syntyneestä juustotahnasta kaksi ohutta tankoa. Laitoin ne annoslautasille odottamaan. Viereen pari halkaistua viinirypälettä ja soma lusikallinen kirkasta omenahyytelöä.

Jotakin puuttui…  Muistin kerran ravintolassa syömäni öljyssä tiristetetyt kasvikset. Mietin hetken ja päätin kuumentaa desin ruokaöljyä pikku kasarissa, jonne pudotin perunankuorimaveitsellä sivalleltuja porkkanasuikaileita. Niistä tuli rapeita ja herkullisia. Valutin öljyn pois ja koristelin vadit näillä hörhelöillä.  Puoliso ilahtui, hehkuin luovuuden intoa.

Kotikokki riensikin sitten tänään katsomaan Julie & Julia -elokuvaa, jossa kulkee kaksi tarinaa. Toinen kertoo amerikkalaisesta ruokakirjailijasta ja -toimittajasta Julia Childista, joka sodan jälkeen Pariisissa asuessaan ihastuu ranskalaiseen keittotaitoon, opiskelee sitä intohimoisesti ja kirjoittaa lopulta aiheesta klassikko-keittokirjan.  Hänestä tulee myös legendaarinen tv-toimittaja. Meril Streep vangitsee tuon ison ja nauravaisen naisen ääntä myöten ja nauttii roolistaan.

Toinen tositarina kertoo kolmikymppisestä newyorkilaisnaisesta, joka päättää toteuttaa yhden vuoden aikana kaikki tuon keittokirjan ohjeet ja raportoida siitä blogissaan.  Hänen kertomuksensa herättää kustantajien huomion, ja niin Juliestakin tulee esikuvansa Julian tapaan ruokakirjailija.

Kotiin tultuani kaivoin esille oman vanhan Childin keittokirjani, jonka WSOY julkaisi 1980-luvulla nimellä Ranskalaisen keittiön salaisuudet.  Kirja on kulunut ja täynnä ruokatahroja. Eniten niitä on kuuluisan ranskalaisen viinihärän, boeuf a la bouguignonnen kohdalla. Opettelin sen parikymmentä vuotta sitten kohta kohdalta juuri niin kuin Julia Child opettaa, ja hyvää on tullut.  Lihapata on täydellistä talvista kotiruokaa.

Elokuva on sympaattinen, romanttinenkin tarina, jota ryydittää molempien naisten rakkaus ruoanlaittoon ja miehiinsä.  Oi, miten mainio olikaan Pariisi ja pukumuoti 40-luvun lopussa, 50-luvun alussa. Ne hatut! Jos jotakin kaipasi, ehkä nenän työntämistä vielä syvemmälle kattilaan ja ruoanlaittoon. Jotakin sentään taas opin: lihapadan lihapalaset on paistamista huolellisesti kuivattava, muuten ne eivät saa kunnon ruskeaa pintaa.

Elokuva on juuri tullut teattereihin. Voin suositella sitä hyvän tuulen elokuvana, joka sopii sateisten syysiltojen iloksi. Lisätietoja osoitteesta http://www.finnkino.fi/movie/6814

Julia Child itse esittelee kirjansa näin:  ”Tämä kirja on tarkoitettu sellaisille ruoanvalmistajille, joilla ei ole kotiapulaista, mutta jotka toisaalta voivat tarpeen tullen jättää mielestään talousarvion, vyötärönmitan, aikataulut, lastenruuat ja toimintansa vanhempana, autonkuljettajana ja perheenäitinä sekä kaiken muunkin, mikä voisi häiritä sitä iloa, mitä ihminen tuntee luodessaan harvinaisen herkullisen aterian.”