Aiemmat kirjoitukset - Marraskuu, 2009

23.11.2009 23:51

Tonyn neuvot

Kukapa tässä pimeydessä jaksaisi kahlata paksuja elämäntaidon kirjoja. Uudessa ET:ssä psykologi Tony Dunderfelt antaa meille todella vaivattoman vinkin “iisiin elämänasenteeseen”. Iisi elämänasenne arkitaidoiksi on hänen uusi kirjansa, jossa guru esittelee 30 sekunnin psykotreenin.

Toimittaja Marja-Liisa Husso kysyi Dunderfeltiltä, mitä tämä tämmöinen psykotreeni tarkoittaa, ja mies vastasi: “Se on lyhyt, missä tahansa tehtävä läsnäoloharjoitus. Tarkoituksena on laskeutua oman kehon lämpöön: tuntea jalat kengissä tai selkä tuolia vasten. Tuntea oma keho ja sen äärirajat. Hengittää.”

Aika metkaa. Eikö se ole niin, että ihmisellä on kaikki onnen avaimet omissa käsissään ja aivan tässä, oman nahan sisällä. Kuvittelen että tuolla keinolla voisi esimerkiksi rauhoittaa itsensä hammaslääkärijonossa. Tai koota itsensä uuvuttavan urakan keskellä.

Mieleen hiipii myös kysymys, että miksi tarvitaan asiantuntija antamaan meille näin yksinkertaista neuvoa.  Voisiko jopa omaan päähän pälkähtää tehdä jotakin samantapaista – ymmärtämättä, että siitä voisi tehdä vaikka liikeidean.

8.11.2009 11:12

“Minähän en lääkäriin lähde”

Monen naisen suuri huoli on, miten saada mies lääkäriin. On verenpainetta ja sydämestä saattaa puristaa, mutta ei: “Minähän en valkotakkien tutkittavaksi lähde.”  Mies on terve loppuun asti. Auto kyllä huolletaan säännöllisesti, moottoria kuunnellaan ja öljyn laatua tutkaillaan, mutta oma hyvinvointi otetaan itsestäänselvyytenä.

Oma isäni kuoli 1971, 57-vuotiaana.  Tuo vuosi oli suomalaisen sydäntaudin mustin vuosi, miehiä lakosi sydäninfarktiin enemmän kuin koskaan.  Sodat taistellut sukupolvi oli elänyt kovan elämän. Isäni syntymävuonna 1914 olot maaseudulla tsaarin Suomessa eivät olleet leveät. Kun hän solmi avioliiton, maailmansota kyti jo taustalla. Ensimmäinen lapsi syntyi 1938, toinen talvisodan aikaan joulukuussa 1939 ja kolmas 1942. Nuori isä vietti suuren osan vanhimpien lasten alkutaipaleesta sodassa. Isälläni oli kaikki infartkin ristitekijät: alhainen syntymäpaino yhdistyneenä aikuisiän lihomiseen, stressi (sota, myöhemmin kolmivuorotyö), tupakointi ja ”kiireinen” temperamentti.  Menetin isän aivan liian varhain, 15-vuotiaana.

Nyt on enemmän tietoa siitä, miten pysyä terveenä, on hyvät ruoat ja kolesterolilääkkeet. Keinoja siis olisi, kun vain ne pääsisivät vaikuttamaan. Paras joululahja voisi olla lahjakortti vuosihuoltoon. Joissakin kunnissa saa terveyskeskuksessa vuositarkastuksen, vaikka mitään sairautta ei epäiltäisi, toisissa joutuu hakeutumaan yksityislääkärille.

Mitäs miehet tästä ajattelette? Entä naiset? Olisiko itselläkin aika tarkistuttaa verenpaineet ja veriarvot?