Maalaishäät ja häämatka merellä! Juhannuksen jälkeinen viikonloppu merkittiin kalenteriin punaisella renkaalla,
kutsut postitettiin ja alettiin odottaa suven hehkeintä päivää. Olisi varmaan vaikea pitää kermakakut raikkaina sellaisella helteellä.
Sinä vuonna toukokuu oli poikkeuksellisen kylmä, kesäkuu jatkui jäätävänä.
No, kyllä se juhannukseksi lämpenee. Mitä vielä, kokko ei meinannut syttyä.
Enää viikko, ja sitten alkaa kesä. Mutta hääpäivän aamuna vesi valui noroina pitkin ikkunalasia.
Ihme kyllä, vihkimisen ajaksi taivaalle repesi aukko, ja häävalssikin pyörähdeltiin ulkona.
Mutta jo illalla vieraat istuivat kuistilla sääskiä hätistellen ja katselivat pisaroiden leikkiä rapakoissa.
Sadepisarat ennustavat onnellista liittoa, ja toki häämatka korvaa alkukesän pettymykset, vakuuteltiin.
Veneemme kynti vastatuuleen kohti Saaristomerta. Ilman ja meren lämpötila oli tasaiset 12 astetta öin päivin.
Olihan se tavallaan romanttista käpertyä sylikkäin villapaidat päällä, lämmittimen katkussa.
Parin viikon päästä keula piti kääntää kotia kohti, sillä veneen moottori simahti.
Tuore aviomies onnistui sen paikkailemaan, mutta sairastui flunssaan ja vietti loppumatkan kannen alla.
Nuorikko ajoi veneen yksin Hangosta Helsinkiin. Perillepäästyä mittarin huiteli kolmeakymmentä.
Alkoi elokuinen hellejakso – ja työt.
Kesä on romantiikan aikaa, mutta varmimmin sen löytää mielikuvitusmaisemista.
Olemme koonneet tähän numeroon vinkkejä elokuvista ja kirjoista, joiden tarinat rakkaudesta ovat meitä koskettaneet.
Elipä yksin tai kaksin, tunnesuhteet kiinnostavat. Vai mitä tuumit sivun 32 aikuisen rakkauden tunnustuksista?
Niistä omista häistäni: juhlat olivat iloiset, ja liitto on kestänyt sateet ja poudat.
Sydäntälämmittävää kesää!
Maija Toppila
Päätoimittaja
