Aiemmat kirjoitukset - Syyskuu, 2010

13.9.2010 22:54

Terveiset ET-ristelyltä!

Olipa rattoisa reissu. Lähdimme viime viikon tiistaiaamupäivänä Helsingin Katajanokalta kohti Tallinnaa Viking XPRS -aluksella. Olin ovella, kun matkalaiset saapuivat alun yhteistilaisuuteen ja kuohuviinimaljaa nostamaan.

Kaikkien rintapielessä kiilsi ET:n kullanvärinen ystävyyden pinssi. Me täällä toimituksessa olemme sitä pidelleet, mutta miten ihana oli nähdä se vieraiden – ei vaan ystävien – yllä. Teimme heti sinunkaupat, muu ei tullut kyseeseenkään.

Suomen Matkatoimisto kertoi tulevista matkoistaan, myös ET:n lukijamatkoista. Vierailla oli mahdollisuus tututua toisiin reissua suunnitteleviin etukäteen. Näin syntyi muutama samanhenkinen parivaljakko, jotka mielellään jakavat hotellihuoneensa. Moni arkailee lähteä yksin ulkomaille, kun pelkää joutuvansa aivan erilaisen ihmisen kanssa yhteen.

 Sain jutella monen ihanan ihmisen kanssa, jakaa iloja mutta kuulla myös todella koskettavia elämänkohtaloita. Oli hyvin helppo vaihtaa ajatuksia, ei tarvinnut ujostella, kierrellä eikä kaarrella. Mikä on se taika, että kun ollaan irti tutuista kuvioista, puhe on rohkeampaa ja avoimempaa.

Lounas oli mahtavan hyvä ja siitä sai kerrankin nauttia niin pitkään kuin halusi ET:n risteilyvieraiden kanssa. Meidän porukallamme oli mahdollisuus tehdä ostoksia omalla ajalla, silloin muut laivan matkustajat eivät päässeet myymälään.  Itse ostin muutaman pullon viiniä ja luomikynän sekä siveltimiä. Hyvin tarpeellisia kaikki ;)

Mietimme nyt, millaisia pikku matkoja lähialueilla lukijamme haluaisivat järjestettävän. Jotkut sanoivat jo laivalla, että tulisivat mielellään uudelleen esimerkiksi pienelle kauneus- ja pukeutumisturneelle. Joillekin hyvinvointimatka, johon kuuluisi esimerkiksi yöpyminen jossakin virolaisessa kylpylässä, olisi se sopiva irtiotto. Mitä sinä toivoisit?

6.9.2010 9:23

Tityy

Kuten kaupunkilaistuneet talitintit laulavat nykyään tityy, myös ihmiset turvautuvat kiireissään lyhenteisiin.

Kirjaimet LOL sähköpostin tai tekstiviestin lopussa tarkoittavat, että asia naurattaa ääneen (’laughing out loud’), mihin on asiallista todeta suomeksi, että EVVK, siis ’ei voisi vähempää kiinnostaa’.

Sähkölaitteet pullistelevat lyhenteitä vaativia nippeleitä.  Vilkaisin erästä sinänsä ihan selkeää digi-TV:n asennusopasta, ja sieltä löytyivät muun muassa seuraavat lyhenteet: HDMI-kaapeli, SCART-kaapeli, RCA-kaapeli sekä S-video-kaapeli ynnä vastaavat liittimet.

Voi olla että kansainvälistyvässä maailmassa lyhenteet ovat helppo yhteinen kieli, mutta kun vielä Suomessakin!

Vuoden alussa läänit muuttuivat AVI:ksi ja ELY:ksi. Elänkö niin pitkään, että opin nuo tylsät lyhenteet ja niiden vielä mielikuvituksettomammat vastineet eli ’aluehallintoviraston’ ja ’elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen’?

Puhekieli suosii pientä kodikkuutta. Ehkä pian puhutaan Alsuista ja Elsyistä. Virastoille tulee ikään kuin kasvot.

Ennen kuin tuomitsemme lyhennehulluuden modernin ihmisen hätämerkkeinä, täytyy muistaa, että lyhenteitä käyttivät myös muinaiset roomalaiset. Lukihan Jeesuksen ristin yläpuolella latinankielisin alkukirjaimin INRI, ’Jeesus nasaretilainen juutalaisten kuningas’.

Ja mitä tässä kiertelemään, onhan myös ET lyhenne, vaikkei kirjaimilla ole yksiselitteistä vastinetta. Nyt 2010-luvulla
ET tarkoittaa ’enemmän tarinoita’, vaikka olen kuullut siitä monta muuta hauskaa tulkintaa.

Me toimituksessa lausumme lehden nimen ’eetee’, mutta jotkut lukijat puhuvat ’et-lehdestä’. On ET kuitenkin enemmän kyllä-lehti, eikö vain?

Iloa syksyysi!

1.9.2010 12:40

Sisäisesti elävä

Joskus 1970-luvulla istuimme kynttilänvalossa ja kuuntelimme runoilija-laulaja Leonard Cohenia. Pehmeällä äänellään hän lauloi ikuisesta yrityksestään elää vapaana kuin lintu.

Nyt, liki 40 vuotta myöhemmin, Cohen tuli kiertueellaan Suomeen.

Konsertin aluksi huomasin etsiväni hänestä vain iän merkkejä. Onko vanhus jo poissa pelistä? Pitäisiköhän 76-vuotiaan muusikon antaa näyttämö nuoremmille?

Ulkoinen olemus unohtui, kun Cohen ja hänen mestarimuusikkonsa johdattivat  kymmentuhatpäisen yleisön sisään musiikkiin.

Sävelmät nostivat muistoja: Tuota valssia kuuntelin, kun läheiseni oli sairastunut syöpään. Tätä levyä lauloin, kun hän parani. Toiset muusikot toivat aivan uusia sävyjä tuttuihin kappaleisiin.

Oli liikuttava katsoa myös yleisöä. Moni meistä oli toki harmaantunut, mutta jokaisen läpi näki sen nuoren miehen tai naisen, joka oli syttynyt Cohenin musiikista.

Tuollakin samettihousuisella miehellä on toinen minä, kenties se pitkähiuksinen jeppe intianpuuvillapaidassaan ja rauhankyyhky riipuksessaan.

Tuokin punapäinen nainen oli kerran tyttö sandaaleissa ja olkalaukussa, runokirja kainalossa.

Ja olihan paikalla nuoriakin sekä useita vanhempien ja aikuisten lasten seurueita.

Leonard Cohen ei todellakaan kieltänyt ikäänsä, päinvastoin: hänellä oli monia itseironisia viittauksia entiseen naistenmieheen ja valomerkkiin.

Kaikki kunnia niille erityyppisille muusikoille, jotka rokkaavat niin vietävästi, mutta jos on alun alkaenkin valinnut vähemmän repivän tavan elää ja esiintyä, ei tarvitse tarrautua vanhaan – vaan olla vain vanha mutta sisäisesti elävä.

Toki Leonardilla oli ulkoistakin virtaa. Keveästi hän tanssahteli näyttämön taakse ja takaisin ja veti kolmituntisen esityksen vauhdilla, joka vain lisääntyi loppua kohden. Ja uusi runokokoelmakin on valmistunut.

Elämänvoimaa sinunkin alkusyksyysi!

Maija Toppila,
päätoimittaja