Kirjoitukset kategoriassa ‘2010’

17.10.2010 14:14

Terveiset Terveys-messuilta

Etualalla ruokatoimittajamme Christina Aaltio vihreässä esussa, takana voit nähdä Kokki Kolmosen hilpeän kalotin.ET-lehden ja Myllyn Parhaiden Oivallusten keittiö kokosi kymmeniä ystäviämme katsomaan ja oppimaan, kun ruokatoimittajamme Christina Aaltio leipoi ihania syysherkkuja vieraittemme kanssa.

Mukana olivat päätoimittajan lisäksi suomalaisen ruokakultuurin keskuksen perustaja Ulla Rauramo, joka tunnetaan myös leivän, eritoten suomalaisen ruisleivän tuntijana, Kokki Kolmonen (joka opetti karjalanpiirakoiden oikeaoppista rypytystä), Myllyn Parhaan tiedottaja ja reseptiemme äiti Arja Savela ja taiteilija, Sauna-kirjan juuri suomeksi julkaissut Arja Saijonmaa

Leivonnaiset tuoksuivat, juttu luisti ja yleisö viihtyi. Kiertelin messuilla välillä itsekseni ja huomasin, miten paljon syötävää oli esillä. Kuivatut hedelmät ja pähkinät ennakoivat joulukautta. Christina Aaltio vinkkasikin, että jos ensi jouluun haluaa jotakin uutta, niin yhdistelmä kotimaiset pikkujuustoloiden tuotteet ja pähkinät ovat mainio lisä makeaan joulupöytään.

Kuvan etualalla on ruokatoimittajamme Christina Aaltio vihreässä essussaan, taustalla voi nähdä vilauksen Kokki Kolmosen hilpeästä kalotista. Jaakko Kolmonen kannusti kaikkia vaihtamaan edes osan ulkolaisesta ruoasta kotimaiseen – se lisää työllisyyttä!

13.9.2010 22:54

Terveiset ET-ristelyltä!

Olipa rattoisa reissu. Lähdimme viime viikon tiistaiaamupäivänä Helsingin Katajanokalta kohti Tallinnaa Viking XPRS -aluksella. Olin ovella, kun matkalaiset saapuivat alun yhteistilaisuuteen ja kuohuviinimaljaa nostamaan.

Kaikkien rintapielessä kiilsi ET:n kullanvärinen ystävyyden pinssi. Me täällä toimituksessa olemme sitä pidelleet, mutta miten ihana oli nähdä se vieraiden – ei vaan ystävien – yllä. Teimme heti sinunkaupat, muu ei tullut kyseeseenkään.

Suomen Matkatoimisto kertoi tulevista matkoistaan, myös ET:n lukijamatkoista. Vierailla oli mahdollisuus tututua toisiin reissua suunnitteleviin etukäteen. Näin syntyi muutama samanhenkinen parivaljakko, jotka mielellään jakavat hotellihuoneensa. Moni arkailee lähteä yksin ulkomaille, kun pelkää joutuvansa aivan erilaisen ihmisen kanssa yhteen.

 Sain jutella monen ihanan ihmisen kanssa, jakaa iloja mutta kuulla myös todella koskettavia elämänkohtaloita. Oli hyvin helppo vaihtaa ajatuksia, ei tarvinnut ujostella, kierrellä eikä kaarrella. Mikä on se taika, että kun ollaan irti tutuista kuvioista, puhe on rohkeampaa ja avoimempaa.

Lounas oli mahtavan hyvä ja siitä sai kerrankin nauttia niin pitkään kuin halusi ET:n risteilyvieraiden kanssa. Meidän porukallamme oli mahdollisuus tehdä ostoksia omalla ajalla, silloin muut laivan matkustajat eivät päässeet myymälään.  Itse ostin muutaman pullon viiniä ja luomikynän sekä siveltimiä. Hyvin tarpeellisia kaikki ;)

Mietimme nyt, millaisia pikku matkoja lähialueilla lukijamme haluaisivat järjestettävän. Jotkut sanoivat jo laivalla, että tulisivat mielellään uudelleen esimerkiksi pienelle kauneus- ja pukeutumisturneelle. Joillekin hyvinvointimatka, johon kuuluisi esimerkiksi yöpyminen jossakin virolaisessa kylpylässä, olisi se sopiva irtiotto. Mitä sinä toivoisit?

21.8.2010 8:56

Kokeilin lukijan kakkua

Terveiset purjehduslomalta Ruotsin rannikolta! Tulin pari viikkoa sitten. Kun viimeisin  ET (13/2010) keskiviikkona ilmestyi, sain kokea uuden numeron viehätyksen, koska en ollut mukana sen tekemisessä. Erityisesti ilahduin kahdesta ruokajutusta.

ET:n (13/2010) sivulla 47 on Birgit Perttulan resepti kesäkurpitsakakusta, ja yllätyksekseni sain sitä eilen sisareni luona. Mikä kuohkea ja miedonmaukas leivonnainen. Kesäkurpitsaa siinä on raastettuna kolmisen desiä, ja muuta makua antavat muun muassa oliiviöljy, jogurtti ja pähkinärouhe. Mikään näistä aineksista ei maistu erikseen, ei myöskään kaneli, jota tulee ruokalusikallinen.  

Birgit kehottaa nauttimaan kakkua sellaisenaan kahvin tai teen kanssa – niin kuin me teimme eilen – tai vaniljajäätelön kera.  Kesäkurpitsakakku voisi sopia pakastettavaksikin, se on niin kaunis ja pyöreä ja saa syksyllä muistelemaan elokuun lämpöä. Tässä linkki ohjeeseen: http://www.nettiet.fi/teemat/ruoka/art1880-Lukijoiden-parhaat-reseptit–Kakku-kesakurpitsasta.html

Ruokajutuistamme pitää vielä mainita iki-ihanan Vivi-Ann Sjögrenin haastattelu. Toimittaja ja kuvaaja Milla von Konow on käynyt legendaarisen keittokirjailijan kanssa kirkkonummelaisella tilaa, jossa Jukka Kilpinen kasvattaa pariasataa chililajiketta. Siis pariasataa! Vivi-Ann Sjögregin ihmetteli, ettei ole nähnyt sellaista lajikemäärää edes Meksikossa.

Chili on hieno kasvi, mutta kuten Vivi-Ann sanoo: “Kunnioitan chilejä kuin tiikereitä. Ei niitäkään voi suin päin mennä silittämään.”

15.7.2010 13:41

Tommy Tabermannin viimeinen kolumni

Jotkut lukijamme ovat ihmetelleet, miten ET-lehti voi julkaista Tommy Tabermannin tekstin, vaikka mies on kuollut.  Selitys on siinä, että lehden kolumnien dead line on varsin aikainen: saimme kirjoituksen kesäkuun alkupuolella. Tieto kirjailijan poismenosta tuli vasta, kun uusi numero oli jo mennyt painoon.  Tabermannin sanat ovat sitäkin satuttavammat, kun tietää,  että ne jäivät hänen viimeisikseen tässä lehdessä.

3.7.2010 14:11

Tommy Tabermann on lähtenyt

Kun ET:n kolumnisti Tommy Tabermann lähetti minulle sähköpostia, lopussa luki usein “courage!”, joka on ranskaa ja tarkoittaa rohkeutta!. Sitä hän toivotti muille ja sitä toteutti itsekin, viimeksi kamppailussaan aivosyöpää vastaan. Niin kuolee kuin elää, sanotaan, ja Tommy on siitä todiste.

Tommy Tabermann oli ennen kaikkea runoilija mutta myös radioääni, televisiokasvo ja kansanedustaja. Keskustelimme kerran hänen eduskunta-aloitteestaan, että pariskuntien pitäisi saada lakisääteinen rakkausloma kerran vuodessa.

Tuntui että tässä on nyt vähän runollinen esitys, jolla ei  tekemistä arkitodellisuuden kanssa. Tommy kuitenkin osoitti aloitteensa tärkeäksi muistuttamalla, miten arjen uuvuttamia useimmat työelämässä taistelevat ovat ja miten vähän heillä on aikaa vaalia tärkeintä asiaa elämässä, rakkautta.

 Ja kun parisuhteen lämpö lakkaa, edessä on joko iloton, tyhjä liitto tai avioero, ja niitähän Suomessa riittää. Avioero voi olla helpotus mutta myös tuska, jonka aallot heijastuvat pitkälle parisuhteen ulkopuolelle, lapsiin, lastenlapsiin, vanhempiin ja isovanhempiin. 

Tätä taustaa vasten kansanedustaja Tabermannin esitys oli vakavasti otettava viesti siitä, että sanoista pitäisi siirtyä tekoihin. Jos rakkaus on tärkeä, sitä pitää vaalia teoin.

Siksi meille on kädet, katse ja suu annettu
Siksi meille on annettu,
että antaisimme
Joka päivä me istumme, kylvämme 
jotakin toisimme, tai sitten emme
Siksi meille on kädet, katse ja suu annettu,
siksi että ihminen on ihmiselle 
metsä, pelto, niitty, perhonen ja siittävä pöly.

Eroottiset runot, Gummerus 2009

14.6.2010 16:26

Kotiruokaa kevyemmin?

Sain tänään ajatuksia herättävän lukijatoiveen.

Satu kirjoitti: ” Hei! Luen ystäväni tilaamaa ET-lehteä mielenkiinnolla ja innolla, vaikka olenkin vasta nelikymppinen.

Niin ystäväni kuin minä ollaan hieman pyöreitä hyvän perinteisen kotiruuan ystäviä. Emme juurikaan kikkaile ns. uutuus-juttuja!

Minulle heräsi ajatus, että olisiko mahdollista saada lehteen ruokaosuutta, joka olisi perinteistä suomalaista kotiruokaa ja päivän kalorit olisivat 1200 kcal:n luokkaa!

Ystävän kanssa on puhuttu, että emme osaa itse laskea kaikkia kaloreita emmekä osaa suhteuttaa määrää koko päivän osalta.

Jutussa voisi olla esim. muutaman päivän, viikon, parin esimerkit, joissa olisi koko päivän ateriat, niin että kaikki vanhemman väen lukijanne osaisivat niitä noudattaa!

Ruoat olisivat sellaisia vanhan kansan mieluisia, ei nykyajan vouhotuksia!  Kiitollisena jo etukäteen odotan mahdollista juttua lehteen.”

Ottakaapa kantaa, hyvät blogin lukijat – tarvittaisiinko kevennettyä kotiruokaa?

Maija Toppila
päätoimittaja

6.5.2010 20:21

Mitä pidit ystäväliitteestä?

Olen saanut kaksi täysin vastakkaista lukijaviestiä, jotka käsittelivät uuden numeron välissä olevaa Ystävähaku-liitettä. Toinen meili sanoi: Tämä on parasta mitä ET on ikinä tehnyt. Toinen: Miksi olette tuhlanneet mokomaan 32 sivua! Mitä mieltä sinä olet – onko varttuneiden ystävähaulle tarvetta? Riiittääkö NettiET:n sähköinen ilmoitustaulu, vai onko perinteinen kirjelähestyminen yhä tarpeen?

23.3.2010 13:59

Näkymä ikkunastani

Vaikka aamulla mittari meillä Nuuksiossa näytti -12 astetta, päiväkulta lämmittää kuumasti ja on päästy plussan puolelle.  Säteilevä katunäkymä työhuoneeni ikkunasta sen todistaa: Munkkivuori ja Niemenmäki höyryävät auringossa.

19.3.2010 10:18

Koira joka tiesi

Annan tällä kertaa blogini toimittajamme Erkki Kankaanmäen haltuun. Hän kertoo rakkaasta Julius-koirastaan näin:

Kolmetoista vuotta ilonamme olivat welsh corgit Julius ja Nero. Maaliskuun lopun iltana jäi sitten enää Nero. Julius lähti Suureen Tuntemattomaan, jossa ei enää ole uupumusta, pelkoa eikä taistelua.

Julius oli ollut koko ikänsä terve, kunnes hän sitten sairastui. Varsin pian selvisi, ettei sairautta voida voittaa.

Meille Julius oli aina hän kuten Nerokin on. Pennut tulivat meille vappuna, pistivät ensin paikat sekaisin ja paneutuivat sitten kantavien elementtien järsimiseen. Muutimme pian rivitalonpätkään, jonka pihalla oli tilaa koirien telmiä. Vuodet tasoittivat eloa.

Juliuksen joululta alkanut sairaus eteni nopeasti, lääkkeiden määrä kasvoi. Kun Julius kuitenkin oli reipas ja ruoka maittoi, saimme vielä viikkoja helliä häntä silityksin, kehuin ja makupaloin.

Jo varhain veljekset opiskelivat hyvän varaston ihmisten sanoja. Niinpä Julius sairastuttuaan ymmärsi mainiosti, kun häntä kehotettiin ”nostamaan koipea” pihalla, hän söi jättiannoksia nesteenpoistolääkkeitä. Hän tiesi mihin mennä, kun hänet neuvottiin takan alle viileään. Kun kerroin, että tuulikaapin ovi on yöksi häntä varten avattu, hän marssi kahden huoneen läpi suoraan annettuun osoitteeseen.

Hän selvisi vielä maaliskuun iduksesta (15.3.), jolloin Juliuksen nimen inspiroinut Julius Caesar murhattiin 2054 vuotta sitten. Sen jälkeen hän hiipui. Lopulta eivät enää kelvanneet lääkkeet eikä ruoka. Enimmäkseen potilas nukkui, halusi vain välillä pihalle syömään lunta.

Kuolemaansa edeltävänä iltana hän kävi makuuhuoneessa tervehtimässä meitä molempia erikseen. Sitä ei ollut tapahtunut kuukausiin. Halusiko hän kertoa, että nyt hän luovuttaa?

Kun eläinlääkäri tuli viimeisen kerran,  Julius ei enää suostunut paikalle, jossa häntä aina tutkittiin. Hän tiesi, että arvioitten aika on ohi. Hän asettui tiiviisti jalkojeni juureen. Silitin häntä, kiitin yhteisestä ajasta. Puhelin hänelle kunnes väsynyt koiransydän lakkasi lyömästä.

Ahdistus Juliuksen voinnista vaihtui suruun ja kaipaukseen. Lääkäri lohdutti, että Juliusta oli hoidettu niin hyvin ja niin kauan kuin kotioloissa suinkuin voi.

Julius oli upea ja älykäs koira. Ykkönen vertaistensa joukossa. Corgien tapaan määrätietoinen – etten sanoisi itsepäinen. Viimeisinä päivinään hän joskus poimi makupaloista pillerit, rouskutti ne ja jätti herkun lattialle. ”Ette kai te luule, etten minä tiedä, mistä tässä on kyse?!”

Tätä kirjoittaessani kastelen uuden tietokoneen näppäimet pilalle, mutta Nero jo vaatii jakamatonta huomiota talon ainoana lemmikkinä.

Erkki Kankaanmäki

4.3.2010 16:31

Hoitotestamentti puhuttaa

Muistan kun tein elinluovutustestamentin joskus 1980-luvulla.  Asia oli sinänsä yksinkertainen.  Jos kuolen vaikkapa auto-onnettomuudessa, haluan että hyväkuntoiset ruumiinosani niin kuin sydän, maksa tai munuaiset ovat lääkäreiden käytettävissä. Niillä voi pelastaa toisen ihmisen hengen.

Elinluovutustestamentti eli tuo pieni lappunen lompakossani ei ole painanut massia eikä mieltä, mutta silloin aluksi asiaan liittyi  taikauskoinen pelko. Ennakoinko tällä omaa varhaista loppuani? Vaan ei hätää, mitään ei ole tapahtunut näinä 30 vuotena.

Hoitotestamentti on vähän samanlainen henkinen kynnys.  Se tuntuu manaavan esille pelkoja, että hoitotestamentti tulisi laatimisensa jälkeen hyvinkin pian ajankohtaiseksi.  Uudessa ET:ssä (4/2010) on hieno toimittaja Helena Hietaniemen juttu sen laatimisesta ja samalla luotaus toimittajan omien vanhempien ja sisaren viimeisiin päiviin.

Samoin kuin tavallinen testamentti myös hoitotestamentti helpottaa omaisten valintoja silloin, kun ihminen itse ei pysty enää omia toiveitaan esittämään.  Se helpottaa myös lääkäreiden päätöksiä. Siksi minusta on ollut yllättävä lukea sen vastustuksesta.

Eräs lukijamme kirjoitti, että hoitotestamentti on yksi keinoista, joilla  yhteiskunta kiirehtii päättämään päivät tuottamattomilta, sairailta ihmisitä. Aika kova väite – mitä ajattelet?

12.2.2010 18:11

Espoolaiset, sunnuntaina avantoon!

“Se on niin ihanaa”, “en voisi elää ilman avantoa”, “aloitan joka aamu avantouinnilla”, “ei se pulahdus mitään, mutta olo on taivaallinen sen jälkeen”. Tällaista suitsutusta saa kuulla avantouintiin hurahtaneilta. Hrrr… minä olen kissa, joka inhoaa kylmää vettä, mutta nyt pakko kokeilla, onko puheissa perää.

Suuntaan sunnuntaina 14.2. Espoon Oittaalle, missä on ET:n ja Suomen Ladun avantouintitapahtuma klo 12-17.  Ehdin paikalle varmaan kahden maissa.

Tapahtuma? Uikkarit päälle, veteen ja äkkiä pois? “Tapahtuman” kesto on siis kaksi minuuttia! Ei vaitiskaan, onhan Oittaalla muutakin hauskaa. Saa katsella toisten pulahduksia, ja kun taas on täysissä pukeissa, voi istahtaa kahville. Ja tehdä tuttavuutta ET:n ystävien kanssa.

Lihakset on aluksi hyvä lämmitellä esimerkiksi sauvakävelylenkillä. Kokenut kaverini suosittelee oikeita avantotossuja ja niiden puuttuessa vaikka sukkia jalkaan. Jalkapohjat ovat muuten kuin liekeissä. Joku sanoo, että saunasta on helpompaa upota kylmään syleilyyn, toinen on varma siitä, että juuri saunaan ei kannata mennä, lämpötilaero iholla vain korostaa kylmän kokemusta.

Voi hyvä ihme.  Antakaa nyt neuvoja ensikertalaiselle!  Nähdään ystävänpäivänä -

Maija

4.2.2010 10:04

Miehet ottavat nuorempia?

Tämänaamuisessa Helsingin Sanomissa oli ajatuksia herättävä lukijakirje. 50-60-vuotias eronnut nainen valitti, että samanikäisiä vapaita miehiä ei kerta kaikkiaan ole tarjolla, sillä eronneet miehet katselevat vain kymmenen vuotta nuorempia.

Vähän yli viisikymppisen naisen kumppaniksi tarjoutuvat vain 10-20 vuotta vanhemmat miehet – kirjoittajan mukaan vanhuusiän hoivaajan toivossa.

Läheistä suhdetta kaipaava kirjoittaja uskoi, että suunnittelleen samanikäisistä puolisoista voisi  tulla tasapainoisimpia pariskuntia. Onhan heillä niin paljon jaettavaa, kun nuoruuden ja aikuisuuden maailma  musiikkia myöten on tuttua.

Onko tässä kirjoittajan väitteessä perää? Mitä sanovat miehet? Ja naiset?

13.1.2010 12:09

Saako lääkäri olla julkkis?

Sain äsken lukijakirjeen, joka arvosteli sitä, että ET:ssä aloittaa lääkärivastaajana Akuutistakin tuttu Risto Laitila. Näin kirje kuuluu:

“Ettekö keksineet ketään muuta lehden lääkäriksi kuin Risto Laitilan? Varmaan on hyvä lääkäri, mutta saamme kuulla ja nähdä häntä tarpeeksi jo Akuutissa. On kai Suomessa muitakin kuin näitä julkisuudessa viihtyviä lääkäreitä. Kiitos kuitenkin, että ette palkanneet “tohtori” Kiminkistä lehden lääkäriksi.  Se nyt vielä olisi puuttunut!”

Risto Laitila valittiin ET:hen juuri siksi, että hän on vuosia kansalaisten terveyskysymyksiin TV:ssä vastatessaan oppinut, miten maallikolle puhutaan ymmärrettävästi.  Suomessa on tuhansia erinomaisia lääkäreitä, mutta harvalla on tiedon kansanomaistamisen taito. Laitila tapaa Pihtiputaalla tavallisia suomalaisia, joten hän tuntee kansan ja sen taudit. Viisikymppisellä lääkärillä on myös paljon kokemusta ja näkemystä.

Mitä mieltä te muut lukijamme olette? Onko julkisuus haitta vai etu?