Kirjoitukset kategoriassa ‘Kesä’

21.8.2010 8:56

Kokeilin lukijan kakkua

Terveiset purjehduslomalta Ruotsin rannikolta! Tulin pari viikkoa sitten. Kun viimeisin ET (13/2010) keskiviikkona ilmestyi, sain kokea uuden numeron viehätyksen, koska en ollut mukana sen tekemisessä. Erityisesti ilahduin kahdesta ruokajutusta.

ET:n (13/2010) sivulla 47 on Birgit Perttulan resepti kesäkurpitsakakusta, ja yllätyksekseni sain sitä eilen sisareni luona. Mikä kuohkea ja miedonmaukas leivonnainen. Kesäkurpitsaa siinä on raastettuna kolmisen desiä, ja muuta makua antavat muun muassa oliiviöljy, jogurtti ja pähkinärouhe. Mikään näistä aineksista ei maistu erikseen, ei myöskään kaneli, jota tulee ruokalusikallinen.

Birgit kehottaa nauttimaan kakkua sellaisenaan kahvin tai teen kanssa – niin kuin me teimme eilen – tai vaniljajäätelön kera. Kesäkurpitsakakku voisi sopia pakastettavaksikin, se on niin kaunis ja pyöreä ja saa syksyllä muistelemaan elokuun lämpöä. Tässä linkki ohjeeseen: http://www.nettiet.fi/teemat/ruoka/art1880-Lukijoiden-parhaat-reseptit–Kakku-kesakurpitsasta.html

Ruokajutuistamme pitää vielä mainita iki-ihanan Vivi-Ann Sjögrenin haastattelu. Toimittaja ja kuvaaja Milla von Konow on käynyt legendaarisen keittokirjailijan kanssa kirkkonummelaisella tilaa, jossa Jukka Kilpinen kasvattaa pariasataa chililajiketta. Siis pariasataa! Vivi-Ann Sjögregin ihmetteli, ettei ole nähnyt sellaista lajikemäärää edes Meksikossa.

Chili on hieno kasvi, mutta kuten Vivi-Ann sanoo: “Kunnioitan chilejä kuin tiikereitä. Ei niitäkään voi suin päin mennä silittämään.”

AVAINSANAT: chili, Jukka Kilpinen, kesäkurpitsa, kesäkurpitsakakkku, Milla von Konow, Vivi-Ann SjögrenBirgit Perttula
KATEGORIAT: 2010, Kesä, ruoka
Ei kommentteja

15.7.2010 13:41

Tommy Tabermannin viimeinen kolumni

Jotkut lukijamme ovat ihmetelleet, miten ET-lehti voi julkaista Tommy Tabermannin tekstin, vaikka mies on kuollut. Selitys on siinä, että lehden kolumnien dead line on varsin aikainen: saimme kirjoituksen kesäkuun alkupuolella. Tieto kirjailijan poismenosta tuli vasta, kun uusi numero oli jo mennyt painoon. Tabermannin sanat ovat sitäkin satuttavammat, kun tietää, että ne jäivät hänen viimeisikseen tässä lehdessä.

AVAINSANAT: Tommy Tabermann
KATEGORIAT: 2010, Kesä
Ei kommentteja

14.7.2010 5:50

Perinnepöperöt

Särä, rönttönen, rössypottu…

Suomalaiset perinneruoat eivät houkuttele nimillään eivätkä ulkonäölläänkään, mutta tuoreena ja sokkomaistettuina ne ovat ylen ihania.

Katselin alle parikymppisenä silmät pyöreinä, kun äitini serkku Vieno tuli meille kaupungistuneille tekemään leipäjuustoa.

Tuttu tuote vaati melkoisen määrän työtä ja hermoja, ennen kuin kahviasetille siirtyi viipale tuoksuvaa herkkua.

Naapurista oli hyvissä ajoin varattu ternimaitoa, joka haettiin päälärillä.

Äiti juoksutti maidon juustoksi. Vieno taputteli sen leivinlaudan päälle litteäksi kiekoksi ja tuki laudan avotulen äärelle paahtumaan.

Leipäjuusto oli valmis, kun ruskeat laikut täplittivät sen pintaa.

– Hyvin natisee hampaissa, ihastelivat emännät.

Ei tullut mieleenkään laittaa juustoa kerman kera uuniin sulamaan niin kuin nykyään on tapana.

Olen seurannut myös juhannusjuuston harrasta valmistamista.

Äiti aloitti maidon hyydyttämisen aamuvarhain suuressa kattilassa puuhellalla ja jatkoi keittämistä, kunnes juusto kokkaroitui kullankeltaisiksi möykyiksi sameaan, makeaan liemeen.

Juuston laatu oli aina keskustelun aihe: tuliko pehmeitä vaaleita palleroita vai pientä oranssia murua.

Kattila siirrettiin iltapäiväksi kellariin jäähtymään ja tarjoiltiin jälkiruokana.

Muualta Suomesta tulleille vävypojille ja vieraille pohjoispohjalaisen perinnekeiton nieleminen oli tulikaste, meille muille juhla.

Kun sinulla, hyvä lukija, on nuorempia lomalaisia luonasi, jaa taitosi ja tietosi sukupolvelta toiselle.

Kokeile vaikka sivun 44 mustikkaherkkuja. Ensin metsään tai torille, sitten leipomaan.

Se mikä on vanhemmalle arkipäivää tai mennyttä maailmaa, voi lapselle ja lapsenlapselle olla kesän kohokohta.

Puuhamaa unohtuu, leipäjuuston paisto ei koskaan.

Maija Toppila
Päätoimittaja

AVAINSANAT: juusto, kesämuistot, kesäruoka, leipäjuusto, perinnekeitto, perinneruoat, perinteet, rönttönen, rössypottu, ruokamuistot, särä
KATEGORIAT: Kesä, Muistot, ruoka
Ei kommentteja

3.7.2010 14:11

Tommy Tabermann on lähtenyt

Kun ET:n kolumnisti Tommy Tabermann lähetti minulle sähköpostia, lopussa luki usein “courage!”, joka on ranskaa ja tarkoittaa rohkeutta!. Sitä hän toivotti muille ja sitä toteutti itsekin, viimeksi kamppailussaan aivosyöpää vastaan. Niin kuolee kuin elää, sanotaan, ja Tommy on siitä todiste.

Tommy Tabermann oli ennen kaikkea runoilija mutta myös radioääni, televisiokasvo ja kansanedustaja. Keskustelimme kerran hänen eduskunta-aloitteestaan, että pariskuntien pitäisi saada lakisääteinen rakkausloma kerran vuodessa.

Tuntui että tässä on nyt vähän runollinen esitys, jolla ei tekemistä arkitodellisuuden kanssa. Tommy kuitenkin osoitti aloitteensa tärkeäksi muistuttamalla, miten arjen uuvuttamia useimmat työelämässä taistelevat ovat ja miten vähän heillä on aikaa vaalia tärkeintä asiaa elämässä, rakkautta.

Ja kun parisuhteen lämpö lakkaa, edessä on joko iloton, tyhjä liitto tai avioero, ja niitähän Suomessa riittää. Avioero voi olla helpotus mutta myös tuska, jonka aallot heijastuvat pitkälle parisuhteen ulkopuolelle, lapsiin, lastenlapsiin, vanhempiin ja isovanhempiin.

Tätä taustaa vasten kansanedustaja Tabermannin esitys oli vakavasti otettava viesti siitä, että sanoista pitäisi siirtyä tekoihin. Jos rakkaus on tärkeä, sitä pitää vaalia teoin.

Siksi meille on kädet, katse ja suu annettu
Siksi meille on annettu,
että antaisimme
Joka päivä me istumme, kylvämme
jotakin toisimme, tai sitten emme
Siksi meille on kädet, katse ja suu annettu,
siksi että ihminen on ihmiselle
metsä, pelto, niitty, perhonen ja siittävä pöly.

Eroottiset runot, Gummerus 2009

AVAINSANAT: aivosyöpä, Tommy Tabermann
KATEGORIAT: 2010, Kesä
Ei kommentteja

16.6.2010 9:46

Outoa väreilyä ilmassa

Maalaishäät ja häämatka merellä! Juhannuksen jälkeinen viikonloppu merkittiin kalenteriin punaisella renkaalla,

kutsut postitettiin ja alettiin odottaa suven hehkeintä päivää. Olisi varmaan vaikea pitää kermakakut raikkaina sellaisella helteellä.

Sinä vuonna toukokuu oli poikkeuksellisen kylmä, kesäkuu jatkui jäätävänä.

No, kyllä se juhannukseksi lämpenee. Mitä vielä, kokko ei meinannut syttyä.

Enää viikko, ja sitten alkaa kesä. Mutta hääpäivän aamuna vesi valui noroina pitkin ikkunalasia.

Ihme kyllä, vihkimisen ajaksi taivaalle repesi aukko, ja häävalssikin pyörähdeltiin ulkona.

Mutta jo illalla vieraat istuivat kuistilla sääskiä hätistellen ja katselivat pisaroiden leikkiä rapakoissa.

Sadepisarat ennustavat onnellista liittoa, ja toki häämatka korvaa alkukesän pettymykset, vakuuteltiin.

Veneemme kynti vastatuuleen kohti Saaristomerta. Ilman ja meren lämpötila oli tasaiset 12 astetta öin päivin.

Olihan se tavallaan romanttista käpertyä sylikkäin villapaidat päällä, lämmittimen katkussa.

Parin viikon päästä keula piti kääntää kotia kohti, sillä veneen moottori simahti.

Tuore aviomies onnistui sen paikkailemaan, mutta sairastui flunssaan ja vietti loppumatkan kannen alla.

Nuorikko ajoi veneen yksin Hangosta Helsinkiin. Perillepäästyä mittarin huiteli kolmeakymmentä.

Alkoi elokuinen hellejakso – ja työt.

Kesä on romantiikan aikaa, mutta varmimmin sen löytää mielikuvitusmaisemista.

Olemme koonneet tähän numeroon vinkkejä elokuvista ja kirjoista, joiden tarinat rakkaudesta ovat meitä koskettaneet.

Elipä yksin tai kaksin, tunnesuhteet kiinnostavat. Vai mitä tuumit sivun 32 aikuisen rakkauden tunnustuksista?

Niistä omista häistäni: juhlat olivat iloiset, ja liitto on kestänyt sateet ja poudat.

Sydäntälämmittävää kesää!

Maija Toppila
Päätoimittaja

AVAINSANAT: häämatka, häät, helle, Kesä, kesähäät, kesäkuu, kesäsää, kesäsade, maalaishäät, rakkauden tunnustukset, rakkaustarinat, romantiikka, toukokuu, tunnesuhteet
KATEGORIAT: Kesä, kesähäät
Ei kommentteja

14.6.2010 16:26

Kotiruokaa kevyemmin?

Sain tänään ajatuksia herättävän lukijatoiveen.

Satu kirjoitti: ” Hei! Luen ystäväni tilaamaa ET-lehteä mielenkiinnolla ja innolla, vaikka olenkin vasta nelikymppinen.

Niin ystäväni kuin minä ollaan hieman pyöreitä hyvän perinteisen kotiruuan ystäviä. Emme juurikaan kikkaile ns. uutuus-juttuja!

Minulle heräsi ajatus, että olisiko mahdollista saada lehteen ruokaosuutta, joka olisi perinteistä suomalaista kotiruokaa ja päivän kalorit olisivat 1200 kcal:n luokkaa!

Ystävän kanssa on puhuttu, että emme osaa itse laskea kaikkia kaloreita emmekä osaa suhteuttaa määrää koko päivän osalta.

Jutussa voisi olla esim. muutaman päivän, viikon, parin esimerkit, joissa olisi koko päivän ateriat, niin että kaikki vanhemman väen lukijanne osaisivat niitä noudattaa!

Ruoat olisivat sellaisia vanhan kansan mieluisia, ei nykyajan vouhotuksia! Kiitollisena jo etukäteen odotan mahdollista juttua lehteen.”

Ottakaapa kantaa, hyvät blogin lukijat – tarvittaisiinko kevennettyä kotiruokaa?

Maija Toppila
päätoimittaja

AVAINSANAT: kotiruoka, päivän kalorit
KATEGORIAT: 2010, Kesä, ruoka
1 kommentti

19.5.2010 15:43

Koivut hulmuavat

Miten pitkään kesän odotus kestääkään ja tässä se nyt on.

Viime viikonlopulla olin kaksi yötä merellä purjeveneellä. Menimme itää kohti, ja senhän arvaa, millaista vauhtia matka etenee, kun kryssitään täydelliseen vastatuuleen.

Itä-Helsingin maamerkit, kuten Aurinkorannan pilvenpiirtäjä ja Vuosaaren satamanosturit, eivät millään jääneet taakse, ja niinpä muutaman tunnin edestakaisen sahauksen jälkeen käynnistimme moottorin ja hurautimme Onasin saaren poukamaan.

Siinä sitä istuttiin kahden ja nautittiin auringonlaskusta ja viinilasillisesta. Joutsenkolmikko uiskenteli lahdella.

Päivät toimistotalossa kestää, kun muistelee meren kimallusta.

AVAINSANAT: auringonlasku, Itä-Helsinki, joutsen, Kesä, meri, moottori, Onas, poukama, purjehdus, purjevene, viini, Vuosaari
KATEGORIAT: Kesä, kevät, kevätpuuhat, purjehdus
Ei kommentteja

14.8.2009 17:29

Luokkanousu ahdistaa?

Voiko työläisperheen lapsi koskaan tuntea oloaan kotoisaksi yliopistomaailmassa tai niissä paremmissa piireissä, joihin hän opintojen ja työnsä puolesta on siirtynyt?

Helsingin Sanomat käsittelee syyskesän sarjassaan amerikkalaisia yhteiskuntaluokkia, ja tänään lehti esitteli muurarin pojasta eliittiyliopiston kautta laatulehden toimittajaksi kivunneen Alfred Lubranon, 53.

Itsensä kaltaisista, yhteiskuntaluokasta toiseen loikanneista kirjan kirjoittanut Lubrano kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei vieläkään koe oloaan kotoisaksi yläluokkaan kuuluvien joukossa. Opiskelujen alussa kesti aikansa, ennen kuin hän tunsi olevansa edes älyllisesti samalla viivalla opiskelukavereidensa kanssa. Sosiaalisesti ja taloudellisesti se ei tietenkään ollut mahdollista.

Lubranon luulisi liikkuvan kuin kala vedessä sukulaistensa kanssa, mutta luonteva yhteys omaan taustaankin katkesi. Kun elämäntyyli ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat, koulutettua lasta saatetaan pitää ylpistyneenä.

Toisaalta Lubranon haastattelemat “nousukkaat” kertovat, että vaatimaton tausta on rikkauttakin: karheampaan elämään ja kielenkäyttöön tottunut liikemies tai juristi osaa palvella asiakastaan paremmin kuin hienoston kasvatti. Alemmasta keskiluokasta kirurgiksi ponnistanut voi olla ylpeämpi omasta saavutuksestaan kuin kultalusikka suussa syntynyt kollega, joka on jo kolmannen polven lääkäri ja töissä isänsä lääkäriasemalla.

Lehtijuttu herätti monia ajatuksia. Säätykierron sanotaan Suomessa hidastuneen, toisin sanoen, jos nyt synnyt työläisperheeseen, on entistä epätodennäköisempää, että saat akateemisen koulutuksen ja ammattin.

Suurten ikäluokkien tilanne oli täysin toinen. Jos meillä vielä ennen sotia valtaosa ihmisistä asui maaseudulla, nyt lähes koko kansa on kouluttautunut, keskiluokkaistunut ja vaurastunut.

Millaisia tuntoja maalaistaustainen vallan saleihin siirtynyt virkamies on pitänyt sisällään? Hänhän ei ole harpponut vain yhtä tai kahta vaan viisikin porrasta yhteiskuntaluokissa ylöspäin.

Tosin meillä on vähän sellaisia akateemisia ja upporikkaita vanhoja sukuja, joita Yhdysvaltain huippuyliopiston opiskelijat tulevat. Meidän yliopistommekin ovat kansanomaisempia – tai ainakin ovat olleet.

Tämä olisi mielenkiintoinen aihe tutkia Suomessakin. Faktaa yhteiskuntaluokista ja niiden sisäisistä liikkeistä on toki saatavilla, mutta entä tunnot?

Kaksi suhteellisen tuoretta kirjaa kertoo lisää:

Katriina Järvinen, Laura Kolbe: Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (Kirjapaja, 2007)
Tarja Tolonen (toim.): Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli. (Vastapaino, 2008)
Linkki Lubranon kirjan kustantajan sivulle: http://eu.wiley.com/WileyCDA/WileyTitle/productCd-0471714399.html

KATEGORIAT: Kesä, Yhteiskunta
4 kommenttia

4.8.2009 13:07

Madonna ja Aira

Vaikka ei olisi mikään Madonna-fani, tätä ihmettä ei voi nyt mitenkään ohittaa. Elokuun alussa Helsingissä konsertoiva tähti herättää kiihkeitä tunteita. ET:n tiistaiaamun toimituskokouksessakin koettiin inhon väristyksiä mutta kuultiin myös naurahduksia: aikamoinen täti!

Hyvin nuoret ihmettelevät, miten 50 täyttänyt nainen vielä kehtaa revitellä reisiään lavalla. Heille kyseessä on luonnonoikku ja jotenkin nolo tapaus, vaikka Madonna jatkaa vain sitä samaa meininkiä, jonka hän aloitti kolmekymmentä vuotta sitten.

Madonnan teknopop ei vetoa minuun, ei myöskään yliampuva seksin tyrkyttäminen, mutta tanssit ihastuttavat, niissä on vauhtia ja voimaa.

Radiohaastattelussa eräs fysioterapeutti totesi että jos tanssija on kerran ollut notkea, hän pysyy samassa kuosissa vanhetessaankin – toki säännöllisellä mutta varsin maltillisella harjoittelulla. Miten sitten Madonnan tapauksessa, jossa päivittäiseen elämään kuuluvat jooga-, hölkkä- ja tanssitunnit!

Jännittävää nähdä, pitääkö Madonna pintansa yhtä uljaasti kuin meidän oma Airamme, Aira Samulin, jonka häkellyttävä tanssijan ura on jatkunut puolen vuosisataa. Tuskin kukaan kyseenalaistaa nyt, saako Aira hehkua, mutta varmaan jossakin vaiheessa hänellekin olisi joku mielellään osoittanut paikkaa takavasemmalla. Niin kuin varttuneiden luoma taide olisi laadullisesti kehnompaa, tai että se oli pois nuoremmilta.

Toinenkin asia yhdistää näitä kahta rautaista naista: huoli ja vastuu kärsimyksestä. Tällekin olisi helppo irvistellä: voiko julkkiksen hyväntekeväisyys olla yhtä jaloa kuin taviksen. Mutta jos Aira saa asemansa ansiosta huomiota mielenterveyspotilaille ja heidän omaisilleen ja miljoonia ihmisiä koskettava Madonna voi auttaa Afrikkaa, niin siitä vain.

Voiko elinvoiman säilyttäneitä taitelijoita sitten lainkaan verrata meihin tavallisiin tallareihin? Minusta heistä ei ole normiksi eikä vastaavaa voi edellyttää keneltäkään. Kankea, pyöreä ja hitaanpuoleinen immeinen voi elää yhtä rikasta ja hauskaa elämää kuin säihkysääri. Mutta voivathan nämä ihmeelliset dynamot riemastuttaa meitä ihmisen nähtävästi ehtymättömillä mahdollisuuksilla.

KATEGORIAT: Kesä
10 kommenttia

30.6.2009 10:49

Ruotsin rannikolle

Minäkin olen kirjailija Stieg Larssonin koukussa. Miehet jota vihaavat naisia on jo luettu, samoin Tyttö joka leikki tulella, ja nyt vuorossa on Pilvilinna joka romahti. En juuri lue rikosromaaneita, mutta tämä trilogia tuntuu jo kuuluvan yleissivistykseen.

Romaanisarjan väkivaltakuvaukset ovat paikoin niin rujoja, että en varmasti mene katsomaan siitä tehtyä elokuvaa. Sanotaan, että Grimmin veljesten pelottavat sadut eivät vahingoita lapsen mieltä, sillä kirjalliset kauhukuvat kesyyntyvät vastaanottajan sietokyvyn mukaisiksi. Säästän siis itseäni.

Ruotsalaisia on helppo ymmärtää. Dekkarin Tukholman kuvaukset ovat osin tuttuja, ja maaseudulle sijoittuvat osuudet voi helposti kuvitella. Yhteiskunnassa on samantapaisia jännitteitä kuin meilläkin rasismista median ja päättäjien kitkaan, mutta kaikki on kärjekkäämpää.

Larsson on osa Ruotsi-kuumettani, joka nousee aina kun ankkuri nostetaan ja suunnataan länttä kohti. Virkistääkseni ruotsin kieltä ostin Hbl:n kuukausilehden Voltin – vaikka viisaampaa olisi tutustua Ruotsin tapahtumiin sikäläisten päivälehtien avulla.

Vanha ruotsalainen jazz elvyttäköön musiikillista virittäytymistä. Käväisin eilen Helsingin parhaassa kansanmusiikin, jazzin ja bluesin ja maailmanmusiikin myymälässä Digeliuksessa ja ostin kaksi ruotsalaisen naissolistin levyä.

Toinen on Alice Babsin kokoelma Illusion, jossa on 1966 Ruotsin Yleisradiolle äänitettyjä, ennen julkaisemattomia lauluja.Toinen on Monica Zetterlundin englanninkielinen – harmi! – kokoelma Bill Remembered, joka on kunnianosoitus Zetterlundin varhaiselle yhteistyökumppanille jazzpianisti Bill Evansille.

Mutta kuunteles tätä: Bill Evans Trio ja Monica Zetterlund Walz for Debby, ruotsiksi. 1960-luvulla kuvatussa pätkässä Monica laulaa niin ruotsalaisen laulun kuin voin kuvitella! Huolettoman 60-luvun tyyliin tupakka käryää studiossa, jopa laulajan kädessä.

Pitkään luulin, että Länsirannikon salaatti viittaa Kaliforniaan, mutta enemmän se on Göteborgin herkkuja. Taidan tehdä oman viritelmäni Västkust saladista, johon tulee mm. rapua, simpukkaa, hernettä ja parsaa. Vertailen sitä sitten paikan päällä. Onko hyvää reseptiä? Lähetä se vaikka kaikkien nettiET:n lukijoille tämän linkin kautta.

KATEGORIAT: Kesä, Ruotsi
Ei kommentteja

17.6.2009 14:15

Lupiini vie kedonkukat

Juuri nyt kukkii lupiini. Muutama vuosi sitten tämä värikäs kasvi näytti ihanalta. Violetin kaikki sävyt, vaaleanpunaista, valkoista.

Valitettavasti kukkimisen jälkeen tienvieret olivat harmaita ja elottomia, kun kukkavana muuttui siemenvaiheessa ruskeaksi. Silloin en vielä huomannut, mitä lupiini vei: kaikki suomalaisen ketoluonnon vaatimattomat mutta suloiset kukat.

Niillä penkoilla, jotka lupiini on vallannut, kissankellot, pulskaneilikat, päivänkakkarat ja koiranruusut ovat muisto vain. Omalta tienvarreltani yritin kitkeä lupiinia vuosia, mutta nyt olen luovuttanut. Sitä ei saa pois millään.

Kuinkahan valistuneita suomalaiset ovat lupiinin tuhoista? Olen kuullut, että jotkut levittävät siemeniä tienpenkoille kylvämällä niitä autonikkunasta. Älkää tehkö sitä!

KATEGORIAT: Kesä
8 kommenttia