Mies oli kiireisenä lähdössä ja pyysi minua ompelemaan housuihinsa napin. Yleensä tuskittelen näitä pikku palveluksia, joita toisillemme teemme: minä käytän neulaa, hän ruuvimeisseliä. Perinteistä, mutta minkäs teet ”näes noidan mahti ei pysty koneisiin, ei moottoriin”, Kirsi Kunnasta lainatakseni. Päätin kuitenkin tehdä palveluksen osoituksena siitä, että haluan auttaa, olla tukena ja rakastaa. Hyvillä mielin etsin sopivan napin ja neuloin sen nopsasti kiinni. Samalla kaivoin kaapista muutakin korjattavaa ja sain lauantaiaamuna ihmeitä aikaan.
Maksullisetkin palvelukset voivat olla rakkauden tekoja. Toimittajamme Aino-Mari Tuuri vietti päivän suutari Jouko Kauppalan luona, jonka pitkät asiakassuhteet kertovat siitä, että mies on antanut asiakkailleen uusien kengänkantojen tai laukun olkahihnan lisäksi iloa ja hyvää mieltä. Tunnemme kiitollisuutta, kun toinen tekee puolestamme sen, mitä itse emme osaa tai ehdi. Saa siitä laskuttaakin.
Korvaani särähti taannoin eräs lentoyhtiön johtajan lausahdus: hyvä palvelu ei kuulu hintaan. Hän tarkoitti varmaan sitä, että ankarasti kilpaillulla alalla palveluja joudutaan karsimaan, ja jos joku haluaa matkalleen paljon jalkatilaa, loistotason juomat tai ateriat, hän joutuu pulittamaan niistä itse. Se todellinen hyvä palvelu on huomaavaisuutta. Jos avuliaisuus ja auttamisen ilo hinnoitellaan maksullisiksi hyödykkeiksi, matkustaminen muuttuu kyllä karjankuljetukseksi.
Muutamia palveluksia haluamme, vaikka niitä olisi karvasta vastaanottaa. Luepa sivulta 94 toimittajamme Heljä Walamiehen hulvaton juttu tamperelaisesta Ritva Leinosta, joka tuskitteli ahtauden keskellä ja palkkasi kotiinsa raivaajan, Tuula Lahtisen. Voi sitä viivytystaistelua, kun rakkaat esineet yksi toisensa jälkeen päätyivät joko roskiin tai muiden iloksi, osa omaan käyttöönkin. Lopussa kiitos seisoi. Siisti ja avarantuntuinen koti, jossa tavarat ovat paikallaan, olisi jäänyt haaveeksi ilman ammattilaisen hellän päättäväistä karsintaa.
Autetaan kevätpuuhissa toisiamme!
