Kirjoitukset kategoriassa ‘ruoka’

Keksin miehelle ja itselleni omalaatuisen mutta herkullisen alkupalan lauantai-illan aterialle. Jääkaapissa oli pieni pala Aura-juustoa, kaapissa muutama herkkunäkkäri (ruista ja päällä kurpitsansiemeniä). Panin ainekset tehosekoittajaan ja muotoilin syntyneestä juustotahnasta kaksi ohutta tankoa. Laitoin ne annoslautasille odottamaan. Viereen pari halkaistua viinirypälettä ja soma lusikallinen kirkasta omenahyytelöä.

Jotakin puuttui…  Muistin kerran ravintolassa syömäni öljyssä tiristetetyt kasvikset. Mietin hetken ja päätin kuumentaa desin ruokaöljyä pikku kasarissa, jonne pudotin perunankuorimaveitsellä sivalleltuja porkkanasuikaileita. Niistä tuli rapeita ja herkullisia. Valutin öljyn pois ja koristelin vadit näillä hörhelöillä.  Puoliso ilahtui, hehkuin luovuuden intoa.

Kotikokki riensikin sitten tänään katsomaan Julie & Julia -elokuvaa, jossa kulkee kaksi tarinaa. Toinen kertoo amerikkalaisesta ruokakirjailijasta ja -toimittajasta Julia Childista, joka sodan jälkeen Pariisissa asuessaan ihastuu ranskalaiseen keittotaitoon, opiskelee sitä intohimoisesti ja kirjoittaa lopulta aiheesta klassikko-keittokirjan.  Hänestä tulee myös legendaarinen tv-toimittaja. Meril Streep vangitsee tuon ison ja nauravaisen naisen ääntä myöten ja nauttii roolistaan.

Toinen tositarina kertoo kolmikymppisestä newyorkilaisnaisesta, joka päättää toteuttaa yhden vuoden aikana kaikki tuon keittokirjan ohjeet ja raportoida siitä blogissaan.  Hänen kertomuksensa herättää kustantajien huomion, ja niin Juliestakin tulee esikuvansa Julian tapaan ruokakirjailija.

Kotiin tultuani kaivoin esille oman vanhan Childin keittokirjani, jonka WSOY julkaisi 1980-luvulla nimellä Ranskalaisen keittiön salaisuudet.  Kirja on kulunut ja täynnä ruokatahroja. Eniten niitä on kuuluisan ranskalaisen viinihärän, boeuf a la bouguignonnen kohdalla. Opettelin sen parikymmentä vuotta sitten kohta kohdalta juuri niin kuin Julia Child opettaa, ja hyvää on tullut.  Lihapata on täydellistä talvista kotiruokaa.

Elokuva on sympaattinen, romanttinenkin tarina, jota ryydittää molempien naisten rakkaus ruoanlaittoon ja miehiinsä.  Oi, miten mainio olikaan Pariisi ja pukumuoti 40-luvun lopussa, 50-luvun alussa. Ne hatut! Jos jotakin kaipasi, ehkä nenän työntämistä vielä syvemmälle kattilaan ja ruoanlaittoon. Jotakin sentään taas opin: lihapadan lihapalaset on paistamista huolellisesti kuivattava, muuten ne eivät saa kunnon ruskeaa pintaa.

Elokuva on juuri tullut teattereihin. Voin suositella sitä hyvän tuulen elokuvana, joka sopii sateisten syysiltojen iloksi. Lisätietoja osoitteesta http://www.finnkino.fi/movie/6814

Julia Child itse esittelee kirjansa näin:  ”Tämä kirja on tarkoitettu sellaisille ruoanvalmistajille, joilla ei ole kotiapulaista, mutta jotka toisaalta voivat tarpeen tullen jättää mielestään talousarvion, vyötärönmitan, aikataulut, lastenruuat ja toimintansa vanhempana, autonkuljettajana ja perheenäitinä sekä kaiken muunkin, mikä voisi häiritä sitä iloa, mitä ihminen tuntee luodessaan harvinaisen herkullisen aterian.”