Kirjoitukset kategoriassa ‘talvi’

4.3.2010 16:31

Hoitotestamentti puhuttaa

Muistan kun tein elinluovutustestamentin joskus 1980-luvulla.  Asia oli sinänsä yksinkertainen.  Jos kuolen vaikkapa auto-onnettomuudessa, haluan että hyväkuntoiset ruumiinosani niin kuin sydän, maksa tai munuaiset ovat lääkäreiden käytettävissä. Niillä voi pelastaa toisen ihmisen hengen.

Elinluovutustestamentti eli tuo pieni lappunen lompakossani ei ole painanut massia eikä mieltä, mutta silloin aluksi asiaan liittyi  taikauskoinen pelko. Ennakoinko tällä omaa varhaista loppuani? Vaan ei hätää, mitään ei ole tapahtunut näinä 30 vuotena.

Hoitotestamentti on vähän samanlainen henkinen kynnys.  Se tuntuu manaavan esille pelkoja, että hoitotestamentti tulisi laatimisensa jälkeen hyvinkin pian ajankohtaiseksi.  Uudessa ET:ssä (4/2010) on hieno toimittaja Helena Hietaniemen juttu sen laatimisesta ja samalla luotaus toimittajan omien vanhempien ja sisaren viimeisiin päiviin.

Samoin kuin tavallinen testamentti myös hoitotestamentti helpottaa omaisten valintoja silloin, kun ihminen itse ei pysty enää omia toiveitaan esittämään.  Se helpottaa myös lääkäreiden päätöksiä. Siksi minusta on ollut yllättävä lukea sen vastustuksesta.

Eräs lukijamme kirjoitti, että hoitotestamentti on yksi keinoista, joilla  yhteiskunta kiirehtii päättämään päivät tuottamattomilta, sairailta ihmisitä. Aika kova väite – mitä ajattelet?

4.2.2010 10:04

Miehet ottavat nuorempia?

Tämänaamuisessa Helsingin Sanomissa oli ajatuksia herättävä lukijakirje. 50-60-vuotias eronnut nainen valitti, että samanikäisiä vapaita miehiä ei kerta kaikkiaan ole tarjolla, sillä eronneet miehet katselevat vain kymmenen vuotta nuorempia.

Vähän yli viisikymppisen naisen kumppaniksi tarjoutuvat vain 10-20 vuotta vanhemmat miehet – kirjoittajan mukaan vanhuusiän hoivaajan toivossa.

Läheistä suhdetta kaipaava kirjoittaja uskoi, että suunnittelleen samanikäisistä puolisoista voisi  tulla tasapainoisimpia pariskuntia. Onhan heillä niin paljon jaettavaa, kun nuoruuden ja aikuisuuden maailma  musiikkia myöten on tuttua.

Onko tässä kirjoittajan väitteessä perää? Mitä sanovat miehet? Ja naiset?

13.1.2010 12:09

Saako lääkäri olla julkkis?

Sain äsken lukijakirjeen, joka arvosteli sitä, että ET:ssä aloittaa lääkärivastaajana Akuutistakin tuttu Risto Laitila. Näin kirje kuuluu:

“Ettekö keksineet ketään muuta lehden lääkäriksi kuin Risto Laitilan? Varmaan on hyvä lääkäri, mutta saamme kuulla ja nähdä häntä tarpeeksi jo Akuutissa. On kai Suomessa muitakin kuin näitä julkisuudessa viihtyviä lääkäreitä. Kiitos kuitenkin, että ette palkanneet “tohtori” Kiminkistä lehden lääkäriksi.  Se nyt vielä olisi puuttunut!”

Risto Laitila valittiin ET:hen juuri siksi, että hän on vuosia kansalaisten terveyskysymyksiin TV:ssä vastatessaan oppinut, miten maallikolle puhutaan ymmärrettävästi.  Suomessa on tuhansia erinomaisia lääkäreitä, mutta harvalla on tiedon kansanomaistamisen taito. Laitila tapaa Pihtiputaalla tavallisia suomalaisia, joten hän tuntee kansan ja sen taudit. Viisikymppisellä lääkärillä on myös paljon kokemusta ja näkemystä.

Mitä mieltä te muut lukijamme olette? Onko julkisuus haitta vai etu?

4.1.2010 18:18

Hyvää uutta vuotta 5770!

Sain vuoden alkajaiseksi ihana viestin ET:n lukijalta.  Hän kertoi, että puuro oli palaa pohjaan ja miehen hoivailu oli unohtua, kun hän upposi uuden numeron aiheisiin. Monipuolinen se onkin. Olemme tutkineet, miten uutta vuotta juhlitaan muissa kulttuureissa. Tiesitkö esimerkiksi, että viime lokakuussa juutalaiset aloittivat vuoden 5770! 

Painonhallinta on väistämätön tammikuun aihe  – sitä ei voi sivuuttaa, kun itse kukin joutuu tilille joulun herkuista. Niinhän sitä sanotaan, että ratkaisevaa ei ole se, mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä, vaan se, mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä.  Jotta jokainen joulu ei kertyisi uusiksi vuosirenkaiksi, pieni ryhtiliike on paikallaan.

Meillä toimituksessa pöydät notkuvat herkuista, joita omat leipurimme ja herkkusuumme tänne kuljettavat, ja minun tehtäväni on taas opetella sulkemaan silmät taas uuden piirakan ohi kulkiessa. 

 Uudessa numerossamme kerromme kolmesta elokuussa julistetun kevennyskisamme voittajasta Arjasta, Pentistä ja Riitasta. He ovat tehneet isomman muutoksen kuin pienen korjausliikkeen.

Riitta Nieminen pudotti 15 viikossa 20 kiloa, ällistyttävä rutistus. Hänen kilonsa kertyivät suruun syödyistä kekseistä ja yksinkertaisesti liian suuresta määrästä ruokaa.  Toinen naisvoittajista eli perästi 32 kiloa hoikistunut Arja Wester tunnustaa hänkin henkiset paineet suurimmaksi kilojen kasvamisen syyksi:  oli työpaineita, lähiomaiset sairastuivat vakavasti ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen unohtui.  72-vuotias Pentti Rautio taas hankki kilonsa aivan vain rasvalla ja epäterveellisellä ruoalla mutta opetteli uudet syömätottumukset vielä kypässä iässä, kun moni olisi jo antanut periksi. Kaikilla voittajillamme kohentunut terveys ja virkeä mieli ovat palkinnoista parhaimmat

Kunnioitettavat saavutukset! Olisiko sinulla oma tarina kerrottavaksi?

15.12.2009 18:41

Joulu ja kuolema

Joulun ehkä kauneimmat muistot liittyvät pienen punaisen puukirkon hautuumaalle, jossa tummat hahmot sytyttivät kynttilöitä. Mustat vanhat ristit, pakkasen puristaman ruusupensaan punaisen marjan.  Jonakin vuonna metri lunta, ja haudoille kapeat kulkuväylät. Toisena räntää, vettä. Joskus niin kireä pakkanen, että sormikkaat oli pakko riisua ja painaa kylmät sormet kaulalle.

Hetki kynttilöitä katsellen ja rakkaita muistellen. Vasta sitten joulu alkoi.

Ajoimme yhteensä 80 kilometriä pientä seremoniaa varten.  Liittyikö se kenties hyvinkin vanhaan vanhan vuoden hautaamisen perinteeseen ja esi-isien muistamiseen. Puhdas pöytä, uuden vuoden aloittaminen. Esimerkiksi pääsiäisenä emme käy haudoilla suurin joukoin. Toisaalta muistan lukeneeni, että nykyinen jouluaaaton haudoillakäynti alkoi varsinaisesti sotien jälkeen.

Kuuluuko sinun jouluusi tämä ikiaikainen kuolleiden muistaminen?

1.12.2009 11:40

Saako pilkata?

Eilen tuohtunut lukija soitti, että Miitta-täti meni jo liian pitkälle vammaista matkiessaan.  Näyttelijä Miitta Sorvali esitti ilmeisesti CP-vammaista tutkijaa, joka pestautui missikisojen juontajaksi.

Omasta mielestäni pätkässä ei ollut erityisesti mitään huvittavaa, jollei sellaiseksi katsota viimeiseen saakka pynttäytyneen blondin ja pakkoliikkeiden välistä ristiriitaa. Olisikohan sketsin kirjoittaja halunnut potkaista epätodellisen kauneusihanteen ylläpitäjiä tuomalla missukkakisaan annoksen raadollista todellisuutta.

No, minut pätkä jätti kylmäksi mutta ei nostanut raivoa. Lukijamme sen sijaan oli ohjelmasta todella pettynyt. Hän ei ymmärrä nykyajan kyynisyyttä ja pilkkaa. Miksi ohjelma nauroi vammaiselle? Ymmärrätkö sinä?

23.11.2009 23:51

Tonyn neuvot

Kukapa tässä pimeydessä jaksaisi kahlata paksuja elämäntaidon kirjoja. Uudessa ET:ssä psykologi Tony Dunderfelt antaa meille todella vaivattoman vinkin “iisiin elämänasenteeseen”. Iisi elämänasenne arkitaidoiksi on hänen uusi kirjansa, jossa guru esittelee 30 sekunnin psykotreenin.

Toimittaja Marja-Liisa Husso kysyi Dunderfeltiltä, mitä tämä tämmöinen psykotreeni tarkoittaa, ja mies vastasi: “Se on lyhyt, missä tahansa tehtävä läsnäoloharjoitus. Tarkoituksena on laskeutua oman kehon lämpöön: tuntea jalat kengissä tai selkä tuolia vasten. Tuntea oma keho ja sen äärirajat. Hengittää.”

Aika metkaa. Eikö se ole niin, että ihmisellä on kaikki onnen avaimet omissa käsissään ja aivan tässä, oman nahan sisällä. Kuvittelen että tuolla keinolla voisi esimerkiksi rauhoittaa itsensä hammaslääkärijonossa. Tai koota itsensä uuvuttavan urakan keskellä.

Mieleen hiipii myös kysymys, että miksi tarvitaan asiantuntija antamaan meille näin yksinkertaista neuvoa.  Voisiko jopa omaan päähän pälkähtää tehdä jotakin samantapaista – ymmärtämättä, että siitä voisi tehdä vaikka liikeidean.