Tämä Eila Kivikk’ahon runo on aina vedonnut minuun. Ehkä itse kasvoin vähän metsäläisenä. Prinsessamekot ja vaaleanpunaiset koltut olivat vieraita.
Kesäruno
En ole pukeva lastani
silkkimekkoon
Risaiset housut ja vääränvärinen nuttu,
siinä on asu, joka ei loukkaa silmää,
joka ei poikkea vetten puitten teitten
maitten riekaleriemusta,
kauneudesta.
Karta silkkiä, nuppusormi.
Paina poskesi rosoista kaarnaa vasten.
Sen sisar olet.
